torstai 5. maaliskuuta 2015

QR-koodi

QR-koodi eli ruutukoodi on kaksiulotteinen kuviokoodi. Eroaa yksiulotteisesta viivakoodista sillä, että se silätää inforaatiota sekä vaaka että pystysuunnassa. QR-koodi on kehitetty japanilaisessa Denso-Wave -nimisessä yhtiössä jo vuonna 1994. "QR" on lyhenne sanoista "Quick Response". Niin kuin nimi kertoo, koodin sisältö on purettavissa ja luettavissa nopeasti. QR-koodit kehitettiin alun perin liukuhihnateollisuuden nopeaksi tuotannonseurantavälineeksi ja ne ovat levinneet mobiilikäyttöön matkapuhelimilla. Matkapuhelimilla QR-koodeja luetaan erillisillä, yleensä ilmaisilla sovelluksilla, jotka voi asentaa matkapuhelimeen joko puhelimen valmistajan Kuten Nokian tai Applen tai puhelimen käyttöjärjestelmän (Android) sovelluskaupan kautta. Windows Phone -puhelimissa QR-koodilukija on osa käyttöjärjestelmää.

Suomessa QR-koodien tunnettuus ja käyttö on kasvussa. Yleisin käyttökohde on informaation välittäminen mobiiliin päätelaitteeseen.

Tässä linkki QR -koodin tekemiseen http://www.qr-koodit.fi/etusivu. Sivustolla voi tehdä QR-koodin:

  • URL:na
    • Havaintoja: toimii Lumiassa hyvin (paitsi skandinaavisia merkkejä sisältävät URL:t eivät toimi)
  • Käyntikorttina 
    • Lumiassa skandinaaviset merkit toistuvat väärin, muuten toimii
  • Langattoman verkon kirjautumisena
    • Ei kuitenkaan toimi lainkaan Lumiassa
  • Vapaamuotoisena tekstinä
    • Ainakaan Lumia ei osannut skandinaavisia merkkejä tulkita oikein

Sataedussa kävin keskutelua muiden opettajien kanssa QR koodeista ja niiden mahdollisuuksista. Automaatiopuolen opettaja kertoi hallitsevansa QR koodien käyttöön liittyvän osaamisen ja kertoi omasta näkökulmastaan missä käytti koodausta. Autopuolen opettajat yhtyivät keskusteluun kertoen miten heillä on alkanut projekti jossa tarkoitus on opiskelijoiden yhteistominnallisena oppimisena tehdä erilaisia autonkorjaukseen liittyviä videoita, ohjeistuksia,  opetustehtäviä, joita tullaan jatkossa käyttämään opetuksen materiaalina. QR koodien käyttö onkin siis arkea jo Sataedussa. Opettajat olivat innostuneita ja kehittämisen mahdollisuudet näyttivät tuottavan opettajille lisää työhyvinvointia.

QR-koodien lukemisessa tulisi olla samalla tavalla huolellinen, kuin yleisesti internetissä liikuttaessa. QR-koodin avulla näet on mahdollista ohjata käyttäjä saastuneelle sivustolle. Itse tarkistan silmämäärisesti myös QR-koodin tuottaman URL:n aina ennen kuin sinne menen. Aiheesta enemmän: http://www.tivi.fi/Uutiset/2013-08-21/Huijarille-t%C3%A4ysi-hallinta-puhelimeen---qr-koodien-skannauksesta-varoitetaan-3203205.html .


Katin kommentti: Opin lukemaan QR-koodeja!! Vielä en ole keksinyt mihin itse tarvitsisin niitä, jotta voisin kokeilla sellaisen tekemistä?

Kurssikokemuksia

Kurssin aktiivivaiheen jäätyä taakse on ollut aikaa paneutua tekniikkaan. Olen ottanut tavoitteekseni yhtenä iltana viikossa tutustua tai harjoitella jonkin ohjelman käyttöä. Ensimmäisenä käsittelyyn otin Kahoot toiminnon. Ilta siinä vierähti kun muokkasin Etiikasta oppimistentin lähihoitajille. Kun pitkään valmistelemani "tentti" ei sitten näkynytkään omissa tiedostoissani, meinasi epäusko saada vallan. Kahden tunnin ihmettelyn jälkeen, yllättäen tentti olikin katsottavissa ja sain mieheni testaamaan tenttiä. Nyt olen jo kokeillut tenttiä opiskelijoillakin ja todennut sen melko mukavaksi oppimisalustaksi - kunhan ensin on alkuvalmistelut tehty. QR koodeihin olen paneutunut myös, mutta se vaatii vielä hiomista ja ennen kaikkea sitä materiaalia, jonka annan mielummin opiskelijoiden tehdä. Twitteriä ei juuri ole tullut käytettyä, mutta Dashboard on osoittanutunut mukavaksi välineeksi jota käyttäisin enemmän jos opiskelijoilla olisi laitteita enemmän käytössä.

Muuttuvat oppimisympäristöt kurssi on tarjonnut vahvistusta käsitykselle, ettei opetus tapahdu enää opettajalähtöisesti. Sain tänään aikuisopiskelijoiltani melkoisen ryöpytyksen. Heillä teetetään kuulemma aivan liikaa ryhmätöitä, itsenäistä opiskelua, harjoitteita ja kaikkea muuta kuin selkeää opettajalähtöistä teoria opetusta jota kaipaavat. Ilman näitä viimeaikaisia kurssejani Kasvatustieteen opiskelijana, olisin jopa saattanut kallistua uskomaan heitä ja siirtynyt toisenlaiseen opetukseen. Onnekseni olen päässyt kursseille joihin olen pyrkinyt ja saanut hyvää pedagogista tietoa opettamisesta. Tiukan perustelun ja keskustelun jälkeen luokassa istui 15 hiljaista opiskelijaa. Mukautuvuutta ja yhteistyötä tarvitaan lähihoitajan työssä, näin ollen on jo koulussa opeteltava ryhmätöiden tekemiseen ja muuttuviin, ehkä jopa uudenlaisiin menetelmiin.

MOOC kursseihin en ole vielä ehtinyt paremmin tutustua, mutta niiden maailmaan suuntaan viimeisten pakollisten kurssien päätyttyä. On hienoa tietää uusista mahdollisuuksista ja tietää voivansa suunnata niitä kohti - kun itselle sopii.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Omat kokemukset ja johtopäätökset kurssista

OPPIMISYMPÄRISTÖT
Kurssin nimi Muuttuvat oppimisympäristöt johti minua harhaan kurssin sisältöön nähden, sillä olin lähtenyt hakemaan tietoa ennen kaikkea kokonaisvaltaisemmasta fyysisestä ja pedagogisesta oppimisympäristöjen muutoksesta kuin pelkästään tietoteknisistä laitteista ja ohjelmista. Katson kuitenkin saaneeni ensimmäistä kertaa, aloitettuani opiskelun viime syksynä, täysin uutta ja mielenkiintoista tietoa vietäväksi työelämään samalla kun sain kokemuksen Twitteristä, Padletista, Bloggerista ja niin monesta muusta itselleni vieraasta tietoteknisestä käsitteestä.

Toimittuani varhaiskasvatuksen piirissä usealla eri vuosikymmenellä, olen saanut nähdä ja kokea myös muunlaisen oppimisympäristökäsityksen muutoksen kuin pelkän tietotekniikan tulemisen. Oppimisympäristöjen muutos päivähoidossa on ollut merkittävää ja mielenkiintoista niin lapsen näkökulmasta (lapsen osallistaminen, pedagogiikka) kuin työntekijöiden työhyvinvoinnin näkökulmasta (työergonomia). Myös päiväkotien suunnittelussa on käännetty lehteä ja katse on siirtynyt lasten matalista kalusteista muunneltaviin tiloihin. Koska muutos myös koulurakentamisessa ja työelämässä ympäristön viihtyvyyden ja toimivuuden parantamiseksi on suuren huomion kohteena, tuntui oudolta, että luennolla ei käsitelty näitä alueita lainkaan ja että huomio oli yksinomaan tietokoneohjelmissa ja -peleissä.

MOOCit, TEKNOLOGIA JA VARHAISKASVATUS
Mietin voidaanko Moocilla, massiivisilla avoimilla verkkokursseilla täydennyskouluttaa myös pienten lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia? Paljon puhutaan teknologian sivuuttavan vähitellen alan kuin alan, mutta oikeasti, tavoittaako se koko laajuudessaan varhaiskasvatuksen? Tai missä laajuudessa? Lastenhoitajana voidaan käyttää valvontakameraa takaamaan lapsen turvallisuuden ja seuraamaan missä tämä liikkuu. Itse kaipaisin esimerkiksi päiväkodin pihaan valvontalaitteet, joista voisi tarkistaan esimerkikis pihalla tapahtuneita lasten tapaturmatilanteita yhdessä vanhempien kanssa (tälle olisi ollut käyttöä tällä viikolla, kun kaksi perhettä syyttelivät keskenään kumman lapsi tappelun aloitti, eikä tapauksella ollut aikuista silminnäkijänä!?). Vuorovaikutusta voidaan lisätä videoneuvottelulaittein esimerkiksi työssä käyvän vanhemman läsnäolo/ saavutettavuus pitkän hoitopäivän aikana on jo nyt mahdollista (ei kuitenkaan käytössä) nettikameran avulla, jolloin päivähoidossa oleva lapsi voisi halutessaan kivuta tietokoneelle ja ottaa itse tai hoitajan avulla kuvayhteyden vanhempaansa. Mutta hoiva, läheisyys, auttavat kädet ja syli, ihmiskosketus, tunteiden oppiminen ja mallittaminen opitaan vain elävässä vuorovaikutuksessa (ei aina edes tietoisesti) ja kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa.

Suomenkielistä MOOC aineistoa on vaikea löytää. Vaikka en MOOC kurssia itselleni nyt löytänytkään, löysin Niilo Mäki Instituutista OPH: Sosiaalisten taitojen ja motivaatiotekijöiden tukeminen esi- ja alkuopetuksessa (1op) koulutuksen, joka toteutetaan verkkoluentotallenteen kautta 9.-22.3.2015. Koulutuksen sisältönä on sosiaalisen kompetenssin rakentuminen ryhmässä, minäkuvan, työskentelytapojen ja kiinnostuksen yhteys oppimiseen sekä vuorovaikutuksen laadun yhteys sosiaaliseen kompetenssiin ja motivaatioon. Ilmoittauduin tähän opetustehtävissä oleville maksuttomaan koulutukseen mielenkiinnosta suoritettuun toteutustapaan. Itselleni jälleen uusi asia. 

Kommentteja NMI:n kurssista: Toimii! Voin hyvin kuvitella, että verkkokurssilla pystytään erinomaisesti kouluttamaan ja erityisesti täydennyskouluttamaan varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Esi- ja alkuopetukseen tarkoitettu kurssi sosiaalisten taitojen ja motivaatiotekijöiden tukemisesta oli hyvin järjestetty kokonaisuus. Kaksi 2 tunnin luentoa oli kuunneltavissa oman ajan puitteissa ja opiskelijoiden kommentit elävöittivät opettajan luentoa. Materiaalit olivat erinomaiset ja saattoi halutessaan tulostaa omakseen. Löysin materiaalista hyvää ja ajankohtaista tietoa päiväkotini esiopetukseen tukemaan heidän haastavia oppimistilanteitaan ja lapsiryhmien sosiaalisten taitojen harjoittelua. Kurssilla oli 74 osallistujaa, joista vain 3 Tampereelta. Oli kuitenkin mukava huomata, että me kaikki kolme tunsimme toisemme ja työskentelemme lisäksi saman tiimin alueella, joten voimme yhdessä nostaa mielenkiintoisimmat asiat muiden alueemme lastentarhanopettajien tietoisuuteen. Vähäinen tamperelaisten lastentarhanopettajien määrä saattaa kertoa myös siitä, ettei ilmaiset verkkokurssit ole vielä saavuttaneet varhaiskasvatuksen kenttäväkeä, olihan itsekin ensimmäistä kertaa liikkeellä ja vain siksi, että se liittyi tähän käymääni yliopiston kurssiin.


TIETOTEKNIIKKATAIDOT
Ongelmaksi on muodostunut opettajien taidot ja puutteet tietoteknisten taitojen välittäjinä. Tämä näkyy varhaiskasvatuksesta yliopisto-opetukseen. Itse varhaiskasvatuksen toimijana olen juuri rekrytoimassa päiväkotiini mediakasvatusosaavia lähihoitajia. Hakemuksissa reilu puolet ilmoittaa ICT-taitonsa hyviksi tai erinomaisiksi, kuitenkaan yksikään ei nosta esille miten käyttäisi taitojaan lasten opettamisessa? Taitovalikoima jää käytössä olevien läsnäolo-, ruokatilaus-, henkilöstöhallinnon jne. järjestelmien osaamiseen tai yleisiin sähköposti, Facebook, Twitter ym. vapaa-ajan viettoon liittyviin käyttöohjelmiin. Lastenopetusohjelmat, -pelit tai animaation tekotaidot eivät ilmene yhdeltäkään 470 hakemuksesta? Olin järkyttynyt. Toisaalta myös syksyllä aloitettu yliopisto-opetus on saanut minut ihmettelemään mm. EDU:n luokissa olevia älytauluja, koska yksikään opettaja ei ole niitä käyttänyt. Yhdelle tunnille opettaja toi tabletit kaikille käytettäviksi, siinä kaikki. Ja myönsi tekevänsä sen ensimmäistä kertaa! Tosin hän on sijaisopettaja, vakituiset eivät ole sen vertaakaan olleet kiinnostuneita tablettien käytöstä opetuksessa. Jo 4-5 vuotta opiskelleilta luokanopettaja- ja varhaiskasvatuksen opiskelijoilta olen kysynyt myös käytettävistä opetusvälineistä ja vastaus on ollut omani kaltainen. Kukaan ei käytä opetuksessa älytaulua eikä tabletteja, useimmat heistä kuulivat salkullisesta tabletteja samaan aikaan kanssani. Jos kaikki uuden tietotekniikan oppiminen jätetään opettajan omaehtoisuuden varaan, ei ole ihme, että opettajat eivät taitojaan päivitä eikä nykypäivän lapset ja nuoret saa tarvitsemaansa tietoteknistä opetusta ja kasvatusta.

LUENNOT JA PIENRYHMÄTYÖSKENTELY
Luennoista parhaiten mieleen jäi Twitter ja Padlet kokeilut. Ensimmäinen kerta eläessäni kun iso luentosali toimi vuorovaikutteisesti ja nimenomaan noiden ohjelmien myötävaikutuksesta. Hyvä kokemus, hyvä kokemus!  Hyvä kokemus oli myös varsin satunnainen pienryhmiin jako ja uudet tuttavuudet, sopiva sekoitus osaamista ja osaamattomuutta - sain osaamattomana aitoa tukea osaajilta, kärsivällisyydestä suuri kiitos ryhmälleni!

Kati

Artikkeli "Laaja avoin verkkokurssi (MOOC): oppimisparatiisi vai ryöstökalastusta"

Artikkelissa käsitteestä MOOC käytetään suomenkielistä termiä "Laaja avoin
verkkokurssi. Artikkelissa on hyvä johdonta MOOC:n perusteisiin. Tekstissä käydään läpi erilaisia MOOC-alaluokkia:

  • cMOOC - konnektivistinen MOOC, keskustelua ja yhteinen ymmärrys
  • xMOOC - vähemmän vuorovaikutusta, tieto saatavilla, jolloin tämä omaksutaan ja omaksuminen testataan.  
  • aMOOC -adaptiivinen

Artikkelissa kootaan myös oppilaitoksen pohdittavaksi kysymyksiä olemassa olevien MOOC-ratkaisujen hyödyntämisestä (s. 53):

  • Mikä on kurssin opetussuunnitelma? Mitkä ovat keskeiset erot suhteessa omaan
  • opetussuunnitelmaamme?
  • Mitä tiedämme kurssin pedagogisista lähestymistavoista? Soveltuvatko ne meidän tarpeisiimme?
  • Miten ylitämme todennäköiset ristiriidat?
  •  Millä perusteilla annamme opintopisteitä MOOC-suorituksista?

Samoin omien MOOC-kurssien toteutuksessa oppilaitoksen tulisi pohtia (s. 53):

  • Mitä tiedämme ja osaamme MOOC-ympäristössä?
  • Mihin oppiaineisiin MOOC-kurssi voi soveltua?
  • Hyväksymmekö MOOC-kurssisuoritukset osaksi opintoja vai pidämmekö MOOC-kurssit erillään
  • muusta opetuksesta?

Yleisellä tasolla kysymyksiä on muun muassa (s. 53)

  • Minkälaisia opiskelun metataitoja ja valmiuksia valitsemamme pedagogisen malli edellyttää
  • opiskelijoilta?
  • Miten MOOC-opiskelijoita ohjataan?

Artikkeli on suomenkielinen ja ihan mielenkiintoinen.

Lähde:

Risto Säntti (2013), Laaja avoin verkkokurssi (MOOC): oppimisparatiisi vai ryöstökalastusta. Ladattavissa: http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/Aikak_2013_3_Santti.pdf


perjantai 27. helmikuuta 2015


Ekapeli Eskari

Esiopetuksessa Ekapeli-Eskaria on käytetty jo vuodesta 2007. Alkujaan varhaiskasvatuksen erityisopettajat suosittelivat peliä niille eskarilapsille, joilla oli havaittu alkusyksystä eskarissa lukivaikeuksia. Tällä hetkellä ekarissamme ohjelmaa suositellaan käytettäväksi jo heti vanhempien kanssa käytävään esiopetuskeskustelun jälkeen heti syksyllä niiden esikoululaisten kanssa, jotka ovat alkukartoituksessa saaneet heikon tuloksen kirjain-äänne vastaavuuden harjoituksista. Peli on yksinkertainen ja toimii hyvin. Saatu palaute vanhemmilta kotikäytöstä on ollut yleensä poikkeuksetta hyvää.


Ilmaisesta LukiMat-verkkopalvelusta löytyy myös mm. Ekapeli maahanmuuttaja -tietokonepeli, joka on suunnattu venäjää äidinkielenään puhuville, mutta tämän käytöstä itselläni ei ole kokemusta. Esite kuitenkin kertoo pelin tavoitteena olevan suomenkielen äänteiden, tavujen ja sanojen opettaminen keskittyen erityisesti keston vaihteluun ja yleisesti sekottuviin äänteisiin kielten kesken. Ekapelissä on myös sanavaratotehtävä, jolla maahanmuuttaja lapsi voi kartuttaa suomenkielen sanavarastoaan.



Vanhemmille on LukiMat-verkkopalvelussa tarjolla keskustelufoorumi sekä tutkimustietoa lukemisen ja matematiikkan oppimiseen liittyvistä vaikeuksista ja niiden oppimisen tukemisesta. Esiopetuksessa myös ammattikasvattajat ovat käyttäneet sivuilta löytyvää materiaalia ja tietoa lukivaikeuksista, niiden tunnistamisesta ja oppimisen tukemisesta.

Hei,
varuksi tämä teksti nyt blogimme kautta eli on tulossa sinne oppimispäiväkirjaan Ekapeli-Eskarista kirjoitetun perään. Myös muutaman korjauksen tein tekstiin, lähetän sen sähköpostin kautta, kuten myös tämän teksitn - jos onnistun...
t. Kati


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

"Ei digi tapa ja MOOCiin ei huku"



http://distanssi.metropolia.fi/wp-content/uploads/2014/08/MOOCiin_menev%C3%A4_nuorisoty%C3%B6.pdf#page=8

Innostuin tuosta Karin löytämästä Mooc-artikkelista "MOOCiin menevä nuorisotyö. Joustava etäopetus digitaalisen työotteen vahvistajana". Kyseinen mikrokirja käsittelee sitä, miten etäopetuksen (mooc) keinoin voidaan vahvistaa nuorisotyöntekijöiden digitaalisia taitoja ja työotetta ja millaisia sisältöjä tällaisen opetuksen tulisi käsitellä.

Nuorille netin käyttö on jokapäiväistä ja helppoa, mutta miten nuorisotyöntekijät pysyvät vauhdissa mukana ja vastaavat nuorten haasteeseen ottaa netti myös kohtaamisessa mukaan. Netin kautta tiedottaminen, markkinointi ja yhteydenpito ovat usein jo nuorten kanssa käytössä. Ajatuksena on, että myös niille nuorille mahdollistuu keskustelu ja osallistuminen, joita muuten ei nuorisotyö tavoita. Uudempia mobiilisovellutuksia ja mediapalveluja käytetään vielä huomattavan vähän. Aktiivisena pysyminen vaatii nuorisotyöntekijöiltä jatkuvaa netti- ja teknologiaosaamisen kehittämistä, tietojen ja taitojen päivittämistä. Moocit voisivat olla vastaus oman osaamisen vahvistamiseen ja mahdollistaisivat joustavan etäopiskelun ajasta ja paikasta riippumatta.

Netin hyödyntäminen toiminnallisella tasolla, esimerkiksi ryhmä- ja osallisuustoiminnassa, on vielä vähäistä nuorisotyössä. Digitaalisten pelien ja nuorisotyöntekijän ammatillinen osaaminen sosiaalisessa mediassa ovat myös hyödyntämättä nuorisotyön välineenä. Poliisi näkyy sosiaalisessa mediassa aktiivisesti, nuorisotyö ei?!

Humanistisen alan Moocit tuntuvat haastavimmilta lähinnä avointen tenttikysymysten tarkastamisen vuoksi, näissä koneellisen tarkastamisen hyödyntäminen on mutkikkaampaa. Vastauksena voi olla toiminnallisten tehtävien käyttö verkkoympäristössä. Courserassa arviointi perustuu esimerkiksi useaan eri arviointityökaluun. Vertaistyöskentelynä voidaan velvoittaa jokainen osallistuja arvioimaan ja korjaamaan toisten opiskelijoiden tenttejä ja lopulliseksi arvosanaksi tulee näiden keskiarvo. Vertaisarvioinnin hyötyjä on myös opiskelijan mahdollisuus oppia kanssaopiskelijan tekstistä.

Kansainvälisesti katsottuna Moocien uusi anti perustuu pitkälti kurssien avoimuuteen ja toisaalta massiivisuuteen sekä tietysti taloudellisuuteen. Suomessa avoimuus ja maksuttomuus eivät ole uutta. Mutta esim. USA:n huippuyliopistoihin ovat tähän asti päässeet vain harvat, nyt Moocien kautta mukaan voivat ilmoittautua kaikki halukkaat. Resurssihyödyn halutaan näkyvän erityisesti vaativampien tehtävien mahdollistamisena, jolloin eteneminen ja huippuopinnot tarvitsevat yksilöllisempää ohjausta. Peruskurssit voidaan hyvin toteuttaa Moocina lisäämällä esimerkiksi koulutuksellista yhteistyötä.

Voiko Moocit sitten tuhota täysin oppilaitoskeskeisyyden opiskelussa? Tällä hetkellä katsotaan, että edelleen tarvitaan läsnä olevaa vuorovaikutusta ja opettajan ja oppilaiden välisiä oppimiskeskusteluja. Lisäksi työnantajat edellyttävät vielä tiettyjä virallisia tutkintosuorituksia tiettyihin ammatteihin, eikä pelkkä kurssitasoinen suorittaminen riitä. Myös lain sana määrittää monien ammattien kelpoisuudet ja pätevyydet. Toisaalla tutkintojen merkitys on vähentymässä ja ratkaisevaa työnantajalle voivat olla osaaminen ja portfoliot. Muita uhkakuvia ovat oppilaitokset, jotka kokoavat kurssinsa pelkistä Moocista tai keskittyvät vain olennaisen osaamisen kehittämiseen. Omaehtoinen opiskelu ja tiedonhankinnan helppous ovat kuitenkin lisänneet nuorison keskuudessa ajatusta, että he pärjäävät kyvyillään hankkia tietoa ja osaamista eivätkä viralliset tutkinnot ole enää heille elinehto tai määritä heitä yhteiskunnan toimijoina.  

Lasten ja nuorten teknologialukutaidon ja -kasvatuksen osaajista on tällä hetkellä suuri pula. Ennusteet viittaavat jatkuvaan teknologiaosaamisen kasvuvaatimukseen, kun taas tilastot näyttävät nuorten tietoteknisten taitojen heikentyneen jo usean vuoden ajan Suomessa. Naiivisti on oletettu, että lapsi tai nuori oppii itsestään näitä taitoja. Vastuu on jätetty nuorille itselleen. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen on uusien perusopetuksen ja esiopetuksen opetussuunnitelmien (OPS 2016) yksi laaja-alaisen osaamisen tavoitteista. Niiden osaaminen on tärkeä kansalaistaito. 

 

katso myös:
Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus 2014. Tietotekniikan oppiminen on arpapeliä.
http://www.tieke.fi/pages/viewpage.action?pageld=33685847

Turun yliopisto 2014. Nuorten ICT-taidoissa hälyttäviä eroja.
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Nuorten-ICT-taidoissa-halyyttavia-eroja.aspx

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
http://www.oph.fi/ops2016

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
http://www.oph.fi/ops2016

MOOC ja varhaiskasvatus


Varsin vähän on suomenkielistä MOOC aineistoa varhaiskasvatukseen liitettynä. Yhden artikkelin löysin liittyen opiskelijoiden kokemuksiin moderneissa etäoppimisympäristöissä.
Artikkeli käsitteli MOOC kurssia Media varhaiskasvatuksessa (5 op) Laurea ammattikorkeakoulussa. Opiskelija  kuvaa lyhyesti kurssin sisältöä, koulutuskokemusta ja arvioi kurssimateriaalia sekä opetustapaa. Itse innostuin sen verran, että etsin Laurean sivuilta löytyisikö kevääksi vastaavaa, ei löytynyt. Syksyn opinto-opas ilmestyy toukokuussa.

Toiseen mielenkiintoiseen MOOC kurssiin törmäsin Tampereen kaupungin eVarikon omilla face sivuilla
iPad opettajan työvälineenä –MOOCin järjestää Espoon TVT-kouluttajat 22.1-5.3.2015. Kurssi on tarkoitettu kaikille opettajille ja se on maksuton. MOOC:in sisältönä on suunnitella opetuskokonaisuus iPadin avulla tutustumalla erilaisiin sovelluksiin kuten Numbers, Pages, Popplet, Keynote, Book Creator, Kamera ja iMovie. Kurssin tavoitteena on saada itselle työvälineeksi iPad oppimisympäristö, jota voi käyttää oppilaiden kanssa.

Vaikka en MOOC kurssia itselleni nyt löytänytkään, löysin Niilo Mäki -instituutista OPH: Sosiaalisten taitojen ja motivaatiotekijöiden tukeminen esi- ja alkuopetuksessa (1op) koulutuksen, joka toteutetaan verkkoluentotallenteen kautta 9.-22.3.2015. Koulutuksen sisältönä on sosiaalisen kompetenssin rakentuminen ryhmässä, minäkuvan, työskentelytapojen ja kiinnostuksen yhteys oppimiseen sekä vuorovaikutuksen laadun yhteys sosiaaliseen kompetenssiin ja motivaatioon,

Ilmoittauduin tähän opetustehtävissä oleville maksuttomaan koulutukseen mielenkiinnosta suoritettuun toteutustapaan. Itselleni jälleen uusi asia.  

tiistai 10. helmikuuta 2015

Ohjelmien käyttö


Kurssi on innoittanut minua kokeilemaan erilaisia ohjelmia ja sovelluksia. Haaste on varata aikaa ohjelman tutustumiseen. Kun oppii käyttämään ohjelmaa alustavasti ja tekee esim. tentin tai tiedoston saa kulutettu atoisen mokoman aikaa. Lopulta ei voi tietää onko onnistunut tallentamaan tuotoksensa. Eilen esimerkiksi tein Kahoot.it Etiikkaa käsittelevän tentin. Aikaa kului useita tunteja ja lopulta en tenttiä mistään löytänyt. Sammutin, avasin, etsein ja vaihdoin tietoja ja lopulta Etiikan tentti ilmeistyi käytettäväksi ja sain vielä kokeilijan tentille - toimii. Dashboardia olen myös opetellut hallitsemaa sekä qr -koodeihin yrittänyt perehtyä, mutta se on vielä vaiheessa. Moodlessa toimivia erilaisia alustoja olen myös tarkastellut sillä silmällä, mitä voisi käyttää sovelletusti hyödykseen ainaisten liitetiedostojen ja tehtäväpalautusten sijasta. Tentti alusta mm vaikutti mielenkiintoiselta. Mutta kaikissa ohjelmissa ja niiden hyödyntämisessä haasteena on kyselyn tai tentin muokkaaminen sovellukseen sopivaksi. Kuitenkin pitäää huomioida että tärkeintä on saada tentin tai tehtävän kautta opiskelijan oppiminen ja osaaminen näkyviin eikä vain kikkailla teknisillä laitteilla.

Tutustuminen Demolaan

Menemme perjantaina 13.2. Klo 12 tutustumaan Demolaan. Etukäteen kohteeseen voi tutustua sivustolla 

Marjo



Tutustumiskäynti

Paikkana Demola vaikuttaa mielenkiintoiselta siinäkin mielessä, ettei yhtään tiedä mitä kaikkea se voi olla. Mitä se voi tarjota opetukseen tai mikä herättää kiinnostuksen on aina mielenkiintoista.
Eveliina

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kokeile pääministeripeliä


Hauska peli yhteiskuntaoppiin ja meille muille ihan vaan huviksi:pääministeripeli löytyy osoitteesta: rohkeasuomi.fi/visat/paaministeripeli/

Voi kokeilla poliittisten päätösten tekemistä ja sitä millaisia vaikututksia sillä on maan tulevaisuuteen ja kansalaisten elämään. Pelin saa myös Android tai iOS-sovelluksena.

Samasta osoitteesta löytyy myös verotietovisa ja verolaskuri.

Marjo
MOOC -tutkimusta

Valitsin artikkelin Connectivist learning environments: Massive open online courses, jonka on kirjoittanut J. Cabiria, Ph.D . Artikkeli on ilmestynyt vuonna 2012.

Artikkeli  tarkastelee konnektivismia  ja Mooc -ilmiötä ja asioita, joita  Mooceissa pitää kehittää, että niistä tulee varteenotettavia ja toteuttamiskelpoisia oppimisen vaihtoehtoja.

Artikkelissa puhutaan tiedon puoliintumisajasta. Tieto vanhenee yhä lyhyemmässä ajassa samanaikaisesti kun uuden tiedon määrä kaksinkertaistuu aina puolentoistavuoden sisällä. Saa todella miettiä mitä ja miten on relevanttia opettaa.

Samoin oppimisen lähestymistavat tulevat mietintään. Behaviorismi, kognitivismi ja kostruktivismi soveltuvat soveltuvat lineaariseen oppimiseen, jossa tietoyhteydet ovat rajallisia. Tarvittaisiin uutta oppimisen paradigmaa, joka soveltuu kasvavan, fluidin ja verkottuneen tiedon oppimiseen.

Artikkeli tarjoaa konnektivismia oppimisen uudeksi paradigmaksi. Konnektivismissa käsitetään tieto fluidiksi, eri paikoissa olevaksi ja epäorganisoitumattomaksi. Oppija tarvitsee ensinnäkin tietoa siitä, miten löytää tietoa tehokkaasti, tunnistaa mikä on relevanttia, osata tallentaa tietoa ja minkä merkityksen hän tiedolle antaa. Siemens on kehittänyt konnektivismin periaatteet, jotka artikkelissa käydään läpi.

MOOC:t voidaan nähdä keinona vaikuttaa tiedon ylikuormitukseen, vastata opiskelijoiden tarpeisiin relevanteista oppimiskokemuksista ja vähentää sekä opiskelijoiden, että oppilaistosten kustannuksia. Verkko-oppimisympäristössä opiskelijoiden määrää rajoittaa vain teknologian kapasiteetti ja kustannukset. Artikkelissa käydään läpi MOOC-kurssien periaatteita, sitä miten se toimii, sen etuja ja myös sen rakentumiseen liittyviä yksityiskohtia. Myös esimerkkejä toteutetuista MOOC-kursseista tuodaan esille. Artikkelissa esitetään huomioita ja kritiikkiä MOOC-kursseista. Muunmuassa huomiodaan se, että tietotekniset taidot ja se, että suurin osa kursseista on englanninkielisiä rajaa osallistujia.

Artikkeli oli mielenkiintoinen tietopaketti, mutta ei tuonut paljoakaan lisätietoa luennoilla saatuun tietoon. Konnektivismi oppimisen paradigmana oli itselleni uutta tietoa. Ilkka Olander avaa konnektivismia blogissaan mm. näin: "...oppiminen tapahtuu tehokkaimmin osana sosiaalista verkostoa. Tieto on jakautunut verkostoihin, ja oppimista tapahtuu erityisesti niiden "solmukohtien" kytkeytyessä toisiinsa."(kts. sometek.fi/verkostojen-aikakausi-konnektivismi-ja-kytkeytynyt-oppiminen/)

Marjo

lauantai 7. helmikuuta 2015

Tutustuminen oppimispeliin: Ekapeli Eskari

Tutustuttavaksi oppimispeliksi valitsimme Ekapelien Eskarin, joka löytyy osoitteesta https://ekapeli.lukimat.fi/. Pelin pelaaminen vaatii koneelta yhteensopivan Javan. Mikäli haluaa saavutusten olevan käytössä myös muilla tietokoneilla, voi peliin rekisteröityä. Ekapeleistä on ilmeisesti tulossa myös iPad versio, mutta ainakaan vielä se ei ole jaossa. Androidille sen sijaan on beta-versio saatavilla

Eskari-pelissa äänteitä yhdistetään kirjaimiin. Palkintona oppilaalle on virtuaalisia tarroja, joita voi liimata virtuaaliseen tarrakirjaan. Äänteiden yhdistämisessä näytti olevan kahden tyyppisiä tehtäviä:
  1. Tehtävä, jossa ruudulla näkyi kaikki aakkoset, ja oppilas valitsi äännettä vastaavan kirjaimen. Vasta koko tehtävän jälkeen selvisi, miten hyvin tehtävä meni. 
  2. Muut tehtävät olivat sellaisia, joissa ruudulla oli vaihteleva määrä kirjaimia, joista oppilas valitsee äänettä vastaavan. Tietokone kertoo, oliko valinta oikea. 
Tämän lisäksi Eskari-pelissä on tarinasanakirja, jossa voi ruudulta seurata tietokoneen lukemaa tavutettua tekstiä. -Kari

Lapset ovat näppäriä pelien ja ohjelmien käytössä. Selkeä kokonaisuus kuvallisesti, ääni terävää ja selkeää. Lyhyellä ajalla oppii toimimaan ohjelmassa, mutta silti jäin miettimään tuliko tarinakirja kuvioon sekoittamaan hyvin etenevää kirjainharjoitusta. Pelissä toimiva tarrajärjestelmä varmasti aktivoi lapsen tekemään lisää harjoituksia. Mitä enemmän tietää sen suurempi valikoima tarroja, mutta miksei niitä kaikkia tarroja saanut, vai enkö osannut vain valita niitä kaikkia?
Jos jokaisella lapsella on kone ja mahdollisuus tehdä omaa peliä, voidaan tulokset säilyttää mutta tarvitaan kirjautuminen ja se mietitytti minua kovasti. Pitääkö lasten jo kirjautua ohjelmiin? Omalla koneella jokainen voi edetä omaa tahtia ja nauttia postiivisesta palautteesta sitä mukaan kun peli etenee.  - Eveliina -

Marjo: Ekapeli Eskari on Niilo Mäki Instituutin erityispedagogisiin tarkoituksiin kehitettyjä oppimispelejä. Ekapelin tavoitteena on oppia kirjain-äänne -vastaavuutta. Kun Ekapeli Eskari sujuu helposti lapsi voi siirtyä pelaamaan muita Niilo Mäki Instituutin pelejä: esim. Ekapeli lukemista tai sujuvuutta.

Perheessämme on kokemusta Ekapelien pelaamisesta. Kaksi lastamme on pelannut sekä Ekapeli Eskaria, että muita Ekapelejä. Olen myös käyttänyt Ekapeli Eskaria päiväkodin esikoululaisten ryhmässä. Päiväkodissa, jossa olin, oli kaksi tietokonetta henkilökunnan käyttöön. Toista konetta sai käyttää lasten pelaamiseen. Että pystyin aloittamaan ekapelin käytön, piti koneen asetuksiin tehdä muutoksia, niin että pelin asentaminen koneeseen oli mahdollista.

Lapsi voi pelata kirjautumatta, jos hän pelaaa aina samalla koneella. Kirjautumalla voi pelata esimerkiksiksi koulussa ja kotona, niin että peli jatkuu siitä, mihin on jääty.-Marjo


Lähteitä:
http://blog.edu.turku.fi/molla/2014/04/10/ekapelin-tablet-versio-julkaistaan-syksylla/
http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli/ekapeli-alku

Ekapeli maahanmuuttajasta olen tällä hetkellä kiinnostunut, koska eskarissamme on muutama venäjänkielinen lapsi. En ole vielä muilta kiireiltäni ehtinyt peliä opettajille mainostaa, tai edes kysyä on se heille tuttu ja kenties jo käytössä.
t. Kati

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Näkökulmia yliopiston arviointisääntöön ja sen vaikutuksiin

Tarkastelin Tampereen yliopiston opintojen arviointisäännöstä (http://www.uta.fi/opiskelu/lakitieto/opintojen_arviointisaanto.html) johdettavissa olevia vaatimuksia uusien oppimisymäristöjen käyttämiselle. Oikeastaan kiinnostus kohdistuu lähinnä kahteen kohteen:
  1. Opintojen julkisuus
  2. Opintosuoritusten säilytysvelvollisuus
Opintosuoritusten julkisuudesta arviointisäännön 31 § toteaa, että

"Opiskelijan opintosuoritusta, opinnäytettä lukuun ottamatta, ei saa luovuttaa tai näyttää tieteenalayksikön henkilökuntaan kuulumattomalle eikä muutoinkaan julkistaa ilman asianomaisen opiskelijan lupaa. Opiskelijan henkilöllisyyttä paljastamatta hänen opintosuoritustaan saadaan käyttää opetus- ja tutkimustarkoituksiin sekä opetuksen kehittämiseen.

Seminaarimuotoisessa opetuksessa ja muutoin, kun oppiminen sitä edellyttää, opiskelijan opintosuoritus voidaan esittää ja luovuttaa toisille samaan opetukseen osallistuville opiskelijoille 1 momentin estämättä."

Tulkitsisin tätä siten, että opiskelijan ei voida edellyttää tekevän opintosuoritusta siten, että se olisi muiden kuin samaan opetukseen osallistuvien opiskelijoiden saatavilla. Tämä saattaa luoda haasteita käytännön toteutukselle. Esimerkiksi opiskelijan tuottaman videon jakaminen vaikka YouTubessa vain tietylle rajatulle ryhmälle on paljon hankalampi toteuttaa, kuin kaikille julkisen videon. Sama pätee vaikkapa julkisten blogi-alustojen käyttämiseen. Nähdäkseni opetusta suunniteltaessa pitäisikin ottaa huomioon se, että välttämättä kaikki osallistujat eivät halua mitään tuotoksiaan julkaistavan internetissä. Omakohtaisesti minulle riittää se, että omalla nimelläni en julkisesti internettiin opiskelutuotoksiani jaa. Kuitenkin jollakin saattaa olla tiukempi linja: välttämättä kaikki eivät halua mitään tuoksiaan jakaa. Tämä on sinällään aivan ymmärrettävää, koska osa internetissä olevista palveluista on käyttöehdoiltaan hankalia. Saattaa esimerkiksi olla niin, että jos valokuvan lataa johonkin palveluun, niin samalla luovuttaa ko. palvelulle kuvan tekijänoikeudet.

Toinen mielenkiintoinen kohta liittyy 36 § kohteen "Opintosuoritusten säilytysvelvollisuus", josta arviointisääntö toteaa, että:

"Opintosuoritukset sekä niihin liittyvät tehtävänannot on säilytettävä kuuden kuukauden ajan tulosten julkistamisesta lukien. Opiskelijalla on oikeus omalla kustannuksellaan saada jäljennös opintosuorituksestaan."

Jos opetuksessa käytetään erinäisiä internetistä löytyviä ilmaisia palveluita, niin välttämättä ei ole itsestään selvää, että materiaali on siellä vielä 6kk jälkeen saatavissa. Tästä syystä ainakin omassa organisaatiossani opintosuoritukset pitäisi esimerkiksi palauttaa oppilaitoksen omassa hallinnassa olevaan oppimisympäristöön (Moodle).

Tämän lisäksi henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta ongelmallisia saattavat olla palvelut, jotka tallentavat tiedot EU / ETA -alueen ulkopuolelle. Yhdysvaltoihin sijoittuneiden organisaatioiden osalta Safe Harbor -järjestelmä on luotu tietosuojamääräyksien noudattamisperiaatteiksi (kts. esim. http://www.tietosuoja.fi/fi/index/rekisterinpitajalle/ilmoitusvelvollisuus/henkilotietojenulkomailleluovutus.html)

tiistai 27. tammikuuta 2015


Matleena (http://www.matleenalaakso.fi/ )aloitti luentonsa esittelemällä CC tekijänoikeuksiin liittyvää sivustoa. CC – Pilvipalveluihin voi tallentaa kuka tahansa materiaaliaan. Materiaalin käyttö on ilmaista. Tekijänoikeudet määrittävät voiko muokata alkuperäistä tuotosta vai voiko vain katsella/ käyttää.

Käänteinen opetus (Flip) ajatus herätti mielenkiintoa. Opettajalähtöinen opettaminen on vallalla ja käänteinen opetus mahdollistaa opetuksen muuttamisen. Siinä kotona haetaan tietoa ja kouluun tullaan tekemään ryhmätöitä ja yhteistoiminnallista oppimista jossa opettaja toimii ohjaajana. (Tarvitaanko siis opettajille enemmän ryhmän ohjaamisen taitoja, erilaisia menetelmiä joiden avulla toteuttaa yhteistoiminnallisuutta kuten Learnig cofee, kuin itse tietotaitoa?)

Opetuksessa käytetään käsiteltävään asiaan soveltuvaa menetelmää; Aipad, tietokone, kännykkä jne. Oppijat itse laitetaan tekemään materiaalia ja näin oppimaan uutta. Laitetta käytetään sen mukaan mikä missäkin tapauksessa katsotaan sopivaksi ja käyttökelpoiseksi (ei lähdetä ulos läppäreiden kanssa vaan kännyköiden tai Aipadien kanssa)

Arviointi vaikuttaa oppimiseen. Opimme uutta kun saamme nähdä taitomme konkreettisesti. opimme kun näemme oikean vastauksen vaikka oma vastauksemme olisikin ollut väärä. Tvt- asioista innostuivat lukio-opettajat kun selvisi että yo kirjoitukset sähköistyy. Kahoot -sivusto. Siellä pystyy tekemään oppimiseen liittyvän työkalun testin tai oppimisohjelman. Oppi ikään kuin vahingossa vaikka vastasi väärinkin.

BETT2015 opetusteknologiamessut Lontoossa vuosittain. Ilmainen, vain matkat ja majoitus maksavat. Keskeiset teemat: miten opiskelijat saadaan aktiivisiksi suhteessa omaan oppimiseensa. Sähköiset menetelmät käyttöön. Pedagogiikka ei tahdo muuttua vaikka tekniikka ja materiaalit muuttuvat. Opettajakeskeinen luennointi pitäisi jäädä historiaan ja oppiminen tapahtuisi enemmän opiskelijalähtöisesti. Hyvä luento on ok, mutta luentoja vain vähäisessä määrin ja kriittisesti. Oppimiskulttuuri kannustavaksi ja yrittämisen sallivaksi (itse tekemällä ja harjoittelemalla) 3D tulostuksessa omat uudet kehitysideansa. Robotti käsi, taide, keinoelimiä jne.

Wiki – Opeverkostot (120 opetusalan FB-ryhmää opeverkostot.wikispares.fi (kts. tarkempi sivuston nimi Matleenan opetusmateriaalista.)

Kokeiltiin erilaisia sähköisten välineiden mahdollistamia ”opetustehtäviä”; Lisätty todellisuus (QR-koodien lukija, Aurasma ja Sku Map. Sitten keskusteltiin millaista tyt-osaamista tarvitaan työelämässä. Miten, missä, milloin, kenen kanssa aiomme sen hankkia. Keskustelimme myös luennon ja New Media Consertiumin julkaisujen pohjalta siitä, mikä olisi meille uutta tai mikä meidät yllätti. laitomme siitä Twiitin jossa totesimme että: ”Löytyi uusia työkaluja: qr-koodien käyttö opetuksessa ja Kahoot. Ne innostivat kehittämään omaa opetustyötä.

Matleenan blogista löytyy qr-koodi opetuksessa materiaalia sekä Lisätty todellisuus materiaalia. Menemällä Matleenan blogiin ja sieltä oikeasta reunasta ”koulutusdiat”.


Katin kommentti:
Yritin äsken tehdä kommentin tähän, vaan en tiedä mihin hävisi?? Niin tyypillistä minun taidoillani...
Yritetään tätä kautta samaa.

Eli tuo tekijänoikeusasia kuulostaa järkevältä ja toimivalta. Itse en juuri tee opetusmateriaaleja varhaiskasvatukseen, mutta toisaalta juuri varhaiskasvatuksessa tehdään todella paljon lastentarhanopettajien toimesta opetusmateriaaleja lapsille, koska päiväkodit eivät käytä kirjoja kuten perusopetus käyttää. Lastentarhanopettajat ovat kautta aikain itse työstäneet kaiken pedagogisen materiaalinsa kuten korttisarjat, pedagogiset kuvat, hahmot, opetuspelit jne piirtämällä, leikkaamalla, liimaamalla ja laminoimalla. Suurin osa suunnitteluajasta menee yhä edelleen materiaalin valmistamiseen. Tähän toisi varmasti apua ja helpotusta sähköiset materiaalit ja niiden käyttömahdollisuus, jolloin myös tekijänoikeusasiat olisivat paikallaan ja opetusmateriaalit saataisiin kiertämään.

Toinen kommenttini liittyy käänteiseen opetukseen (Flip). Ajatus on mahtava! Jo Vesan aloitusluennolla esittämä käänteisen opetuksen malli innosti itseäni luokkaopetuksen uudelleen toteutuksen pohdintaan. Pois perinteisestä luokkaopetuksesta ja tilalle käänteistä opetusta. Oppilaat saisivat itsenäisesti etsiä tietoa omilla välineillään ja tuoda löytämänsä tiedon luokkaan, jossa se jaetaan toisille. Lisäisi ehdottomasti lasten vuorovaikutustaitojen kehittymistä, aktiivista toimijuutta ja oppilaiden osallisuutta. Opetustilanteista tulisi yhteisöllisiä ja opettajan rooli muuttuisi täysin, enemmän oppimista tukevaksi kuin sitä johtavaksi.

Vielä kommentti QR-koodiin. Tutustuin ensimmäisen kerran tähän vuosi sitten käymässäni koulutuksessa. Innostuin ja päätin, että otan sen heti käyttööni, mutta toisin kävi. En ole muistanutkaan koko koodia tuon koulutuksen jälkeen. Tämä on varsin tyypillistä itselleni kun kyse on tietotekniikasta ja uuden oppimisesta, sillä jos itselleni jää pienikin epävarmuus miten toimin tai etenen uuden opitun suhteen, jää se "pöytälaatikkoon" ja unohtuu. Jos ei heti pysty ottamaan taitoa käyttöön, välineet ovat puutteelliset tai ohjelman suhteen jää epäselvyyttä, ei uusi innosta.

Kati 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tutustuminen mooc-toteutukseen: K-12 Blended & Online Learning -kurssi

Valitsimme luennolla tutustumisen kohteeksi mooc-kurssin K-12 Blended & Online Learning, joka löytyy Courserasta osoitteesta: https://www.coursera.org/course/k12blendedlearning. Kurssi on suunnattu opettajille ja asiasta kiinnostuneille

Kurssilla harjoitellaan yhteistyön tekemistä ja verkossa oppimista. Kurssi on jaettu noin 4 viikon jaksoihin jotka koostuvat saman aihealueen oppimisesta. Kursseilla käytetään luentovideoita, moduulitietokilpailuja, keskusteluja ja mahdollisuuksia vertaisverkkojen vuorovaikutukseen. Viimeiset 4 viikkoa oppijat käyttävät uutta tietoa suunnitelemalla ja kehittämällä tehokkaita K12 verko-oppimisympäristöjä K12 opiskelijoille .


torstai 22. tammikuuta 2015

Oppimispelit: luennolla käytyä ryhmäkeskustelua

Oppimispelit


Tehtäväksianto 1: Mikä on mielestänne pelillisyyden merkitys opetuksessa ja oppimisessa?
  • Melkoinen motivaattori, mielenkiinnon herättäjä, koukuttava, aikasyöppö. Löytyy siis plussia ja miinuksia. Varhaiskasvatuksessa lähinnä toimii yhtenä välineenä muiden lauta-ym. pelejen joukossa. Ihmiset oppivat erilailla, tukee oppimista.
  • Pelillisyys ei välttämättä tarvitse teknologiaa. (Voidaanko peliksi katsoa tässä tapauksessa esim. anatomian ja fysiologian torso johon opiskelijat kasaavat sisäelimet?)
  • Aikuisopiskelijalla haaste voi olla jo luokan pöytien siirtäminen uusille paikoille, niin saati sitten oppimispelien käyttö opetuksessa?

Tehtäväksianto 2: Mitä digitaalisia oppimispelejä toivoisit olevan saatavilla oman alueesi kasvatus- ja opetustyöhön?

  • Aktivoivat pelit, jotka mahdollistaa opiskelijoiden toimimisen oikeissa ympäristöissä ilman opettajan läsnäoloa.
  • Haastaa myös opettajan, millain rikastutat omaa opetustasi.
  • Olisi kiinnostavaa päästä kehittämään omaan oppiaineeseen liittyviä pelejä.
  • Pienellä lapsella tärkeää on laitteen koko. Tabletit eivät pysy kädessä, ovat liian isoja.
  • Simulaattorit sopisivat myös kaiken ikäisille erilaiseen oppimiseen. Simulaattori"pelejä" löytyy metsätyökoneiden käyttösimulaattoreista aina vauvanukke simulaattoreihin, joilla voidaan harjoitella oikean vauvan hoitamista.

Tarvittaisiin ehkä ohjelmapohjia, joihin opettaja pystyisi luomaan omia opetuskokonaisuuksia. Miten sellainen toimisi ja kuinka haastavaa se olisi käyttää onkin jo toinen juttu. Kaipaisin pelejä joita voisi aikatauluttaa, joissa joutuisi liikkumaan fyysisesti ja hakemaan tietoa tai tekemään jotain ja peli arvioisi toiminnan onnistumisten mukaan.

Pelikasvatuskeskustelua

Pelikasvatus

Torstain 22.1. Pelillisyys oppimisessa luentoon liittyen laitan teille linkin aihetta käsittelevälle wikisivulle. Wikisivu on opiskelijaryhmän laatima uudet lukutaidot ja wikioppiminen kurssilla.
http://fi.m.wikiversity.org/wiki/Pelikasvatus
Marjo


Kattavan sivuston pelillisyyteen olit löytänyt. Itse olen joutunut omien lapsieni myötä muuttamaan käsitystäni peleillä oppimisesta jopa pelien sosiaalistavasta vaikutuksesta. Lapseni - poika lapsia vielä kun ovat, ovat tuottaneet 2000 luvun alukupuolella harmaita hiuksia pelien koukuttavuuden vuoksi. Vasta vuosia myöehemmin ymmärsin että pelaamisella on myös positiivisia vaikutuksia. Strategia taito on kasvanut, kyky käyttää konetta on kehittynyt, englannin kielen taito on muuttunut joustavaksi puhetaidoksi, vanhempi poikani on löytänyt peleistä tyttöystävänsä ja viimeinen huomioni oli että strategia pelissä jossa on 20-30 pelaajaa, toimii ryhmäilmiöön liittyvät elementit. Pelissä joku on "johtaja" joka joutuu toteuttamaan vaikeitakin päätöksiä ja viestimään niitä "alaisilleen". Eli kyllä sosiaalisuuskin kasvaa. Lisäksi kaveripiiri on lisääntynyt. He tapaavat vähintään puolivuosittain tällä peliporukalla ja jakavat muutakin elämäänsä kuin vain pelielämää.
Eveliina


Minäkin olen ollut tosi vastaa kaikkia pelejä ja yleensäkin näitä teknisiä laitteita. Kun sitten perustin uuden päiväkodin syksyllä ja se piti sisustaa uusimmalla teknologialla varhaiskasvatuksen näkökulmasta, tulin ns. pakon edessä vallitsevan tilanteen eteen. Ja innostuin! Kävin heti 1,5 vuotta sitten kun päiväkotitontti oli vielä puiden peittämänä, älytaulu ja  dokumenttikamera -kurssin eVarikolla (Tampereen kaupunki), ja jatkokurssin perään. Koko viime vuoden otin selvää asiantuntijoiltamme, millainen laitteisto sopii parhaiten alle 6 vuotiaiden opetukseen ja yksikköön, jossa kukaan ei aiemmin ollut mediavälineitä opetusmielessä käyttänyt. Tyhjästä siis lähdin liikkeelle, mutta lopputulos on ollut toimiva. Jokainen päiväkodin seitsemästä ryhmästä on tämän lukuvuoden aikana saanut mediakasvatusta ja ensi viikolla meillä on mediaviikko, jolloin panostamme erityisesti mediavälineiden ja liikunnan yhdistämiseen. Haastavaa mutta mielenkiintoista - odotan innolla ryhmien ratkaisuja!
Kati

tiistai 20. tammikuuta 2015

Artikkeli "Exploring the MOOC format as a pedagogical approach for mLearning"



Artikkelissa tarkastellaan MOOC:n käyttöä mobiilioppimista (mLearning). Empiirinen aineisto on koottu 556 osallistujan MobiMOOC-kurssilla kesällä 2011. Osallistujista 74 oli aktiivisia. Nämä jakautuivat seuraavasti: Osallistujien ikäjakauma oli: 21-30=15%, 31-40=22.5%, 41-50=25%, 51-60=27.5%, 61-70=10%. Suuri osa  (78%) osallistujista tutustui materiaalin mobiilaitteilla. Syinä muiden kuin mobiililaitteiden käyttöön oli ruudun koko (72 %), fyysisen näppäimistön puuttuminen (65 %) ja laitteiden toiminnallisuudet (57 %). Osallistujista 55 % olisi voinut ilmoituksensa mukaan suorittaa koko kurssin pelkästään mobiililaitetta käyttämällä. Google Group lisäksi käytössä oli YouTube, Twitter, Facebook ja Delicious.

Yhteenvetona tutkimuksissa todetaan, että sekä mobiilioppiminen että MOOC:ssa oppiminen voi tapahtua ilman fyysistä paikkasidonnaisuutta. Yhteisöllistä oppimista tukee mobiilioppiminen, konstruktivismi, "connectivism" (yhteydenpito). Näiden käytönnön toteutuksena on MOOC, joka mahdollista ja keskittyy kommunikointiin ja erityisesti dialogiin. Tällöin rakennetaan tietoa ja luoda yhteistyöverkostoja. Oppimisessa on tapahtunut sosiaalisen median, kaikialla läsnä olevan pilvi ratkaisuiden ja uuden teknologian myötä muutos. MOOC täydentää näitä muutoksia ja mobiili oppinen tarjoaa laitteita muutosten toteutuksiin.

(Oma kommentti: en pitänyt artikkelia kuitenkaan kovin mielenkiintoisena)

Exploring the MOOC format as a pedagogical approach for mLearning. Ladattavissa osoitteeesta:
http://mlearn.bnu.edu.cn/source/ten_outstanding_papers/Exploring%20the%20MOOC%20format%20as%20a%20pedagogical%20approach%20for%20mLearning.pdf



Eveliina: Tämä ei varsinaisesti ollut artikkeli mutta Anna Wilkman oli laajasti ja selkeästi käsitellyt MOOC oppimisympärisötä ja työssä tuli hyvin esille kaikkia niitä puolia joita tunneillakin totesimme. Tutustuin Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelija Anna Wilkmanin opinnäytetyöhön: ”Opetusteknologian käyttö korkeakouluissa – tredianalyysi.” Opinnäytetyön taustalla on opetusteknolodiaratkaisuja tarjoavan Meiamaisteri Group Oy:n tarve selvittää toimialansa kehitystrendejä sekä kiinnostus kartoittaa, millaisia verkkoratkaisuja  korkeakouluissa tarvitaan tulevaisuudessa. Yhtenä osana neljästä tutkimuskohteesta Wilkman perehtyy MOOC –kursseihin.

Wilkman ottaa esille kirjoituksessaan Moodlen ylivertaisuuden, ainakin vielä toistaiseksi, oppimisympäristönä. Hän toteaa viihteellisten elementtien edistävän oppimista. Pelillistäminen ja virtuaaliympäristöt mahdollistavat viihteellisen oppimisen.

Mooc eli massiiviset, avoimet verkkokurssit Wilkman avaa tarkemmin omassa luvussaan. Hän toteaa ettei Moocien merkitys ole kasvanut suomessa niin suureksi kuin muualla maailmassa koska Suomessa koulutus on lähes ilmaista ja mahdollistuu helpommin aiheesta kiinnostuneelle. 2014 valmistuneessa opinnäytetyössä Anna Wilkman toteaa että MOOC kursseja järjestetään Suomessa vain Helsingin yliopistossa. Ensimmäinen kurssi on alkanut tammikuussa 2012 ja sille on osallistunut 400 kiinnostunutta ja heistä on 38 aloittanut seuvaavana syksynä opinot yliopistolla. Seuraava kurssi olikin kerännyt jo lähes 700 osallistujaa.

Wilkman tuo esiin Suomen pienenä kielialueena jolloin kansainväliset MOOC kurssit eivät välttämättä tavoita suurta yleisöä, mutta jos kurssit olisi tuotettu englannin kielellä niin ne saattaisivat tavoittaa vielä suuremman osallistuja joukon. Kurssien etuna on saavutettavuus (kunhan kieli luontuu) ja kustannushyödyt. MOOC kurssit tarjoavat mahdollisuuden opiskeluun niillekin jotka eivät vielä ole selvittäneet tietään Yliopiston kirjoille.
 


maanantai 19. tammikuuta 2015

Korkeakoulututkinnon opiskelu verkossa

Ammattikorkeakouluissa kokonaisen tutkinnon opiskelu verkossa on ollut jo useamman vuoden arkipäivää. Esimerkiksi HAMKissa voi liiketalouden tradenomin tutkinnon tehdä verkossa työn ohessa. Yhteiset istunnot tallennetaan, joten opiskelu on varsin joustavaa. Opiskelijalla pitää vain olla tietokone, jossa webbi-kamera (tämäkään ei kaikissa tilanteissa välttämätön), kuuloke-mikrofoni ja laajakaistayhteys.

Itse olen käynyt AOKK:n opinnot verkko toteutuksena. Tein myös opintoihin liittyvän opetusharjoittelun verkossa. Verkko-opetus on myös opettajalle siinä mielessä joustavaa, että esimerkiksi itse vedin opetusharjoittelun tunnit kotoa. Opetuksen (teknisen) varmistamisen maksimoinniksi varasin paikalle kaiken varalta kolme tietokonetta:
  • Tietokone 1: opetus ja tilaisuuden tallennus
  • Tietokone 2: näyttää oppilaan näyttöä
  • Tietokone 3: varakone, joka käytti vaihtoehtoista nettiyhteyttä (myös tallennus tällä koneella). (varakonetta ei tarvitta, koska kaikki toimi varsinaisilla koneilla).
Sähköiset opetusmateriaalit ovat tärkeässä roolissa, kun tutkintoa tekee verkkototeutuksella. Toki tarvittaessa opiskelija voi lähimmästä kirjastosta perinteisiä kirjoja hakea.


Lähde:
http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/koulutus/Nuorisokoulutus/liiketalous/tutkinto_tyon_ohessa

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Mooc


Tiistain 20.1. luennolla käsitellään Mooceja. Ymmärsin Moodlesta, että olisi hyvä tutustua Mooc-tutkimukseen jo etukäteen. Uudet lukutaidot ja wikioppiminen kurssilla, joka oli syyskaudella 2014, yksi osallistuja teki kurssityönsä aiheesta. Tässä linkki ko. wikisivuun http://fi.m.wikiversity.org/wiki/Sooloilija
Sivun alussa on muuta, Mooc-aihe alkaa kohdasta C.
Marjo


Andreas Grönblom (Big Brother tosi tv sarjasta) kävi luennoimassa opettajille Porissa syksyllä 2014. Hän kertoi elämästään ja esitelmöi omien valokuviensa turvin - ei siis perinteisiä slaideja. Hän kertoi opiskeluistaan ja siitä miten on maailmalta saanut apua kun on sitä tarvinnut ja nyt hän auttaa muita. Hänen tapansa auttaa on (hänen sanojensa mukaan) tehdä sähköisiä oppimateriaaleja ilmaiseksi kaikkien käyttöön. Hän kuulosti ideologilta, mutta tällä kurssilla olen ymmärtänyt hänen näkemyksensä asiaan. En ole nähnyt Andreaksen koulutusmateriaaleja mutta hän kertoo itse oppivansa parhaiten pelaamalla pelejä (esim. ihmisen anatomiasta) ja selaamalla useita sivustoja samaan aikaan.
Eveliina

Twitter haasteita

Ihmettelin luennoilla, kun omat Twitter-kommenttini eivät tulleet muille näkyviin. Asetuksien selvittely paljasti, että olin joskus laittanut Twiittien yksityisyys -asetuksissa täpän kohtaan