perjantai 27. helmikuuta 2015


Ekapeli Eskari

Esiopetuksessa Ekapeli-Eskaria on käytetty jo vuodesta 2007. Alkujaan varhaiskasvatuksen erityisopettajat suosittelivat peliä niille eskarilapsille, joilla oli havaittu alkusyksystä eskarissa lukivaikeuksia. Tällä hetkellä ekarissamme ohjelmaa suositellaan käytettäväksi jo heti vanhempien kanssa käytävään esiopetuskeskustelun jälkeen heti syksyllä niiden esikoululaisten kanssa, jotka ovat alkukartoituksessa saaneet heikon tuloksen kirjain-äänne vastaavuuden harjoituksista. Peli on yksinkertainen ja toimii hyvin. Saatu palaute vanhemmilta kotikäytöstä on ollut yleensä poikkeuksetta hyvää.


Ilmaisesta LukiMat-verkkopalvelusta löytyy myös mm. Ekapeli maahanmuuttaja -tietokonepeli, joka on suunnattu venäjää äidinkielenään puhuville, mutta tämän käytöstä itselläni ei ole kokemusta. Esite kuitenkin kertoo pelin tavoitteena olevan suomenkielen äänteiden, tavujen ja sanojen opettaminen keskittyen erityisesti keston vaihteluun ja yleisesti sekottuviin äänteisiin kielten kesken. Ekapelissä on myös sanavaratotehtävä, jolla maahanmuuttaja lapsi voi kartuttaa suomenkielen sanavarastoaan.



Vanhemmille on LukiMat-verkkopalvelussa tarjolla keskustelufoorumi sekä tutkimustietoa lukemisen ja matematiikkan oppimiseen liittyvistä vaikeuksista ja niiden oppimisen tukemisesta. Esiopetuksessa myös ammattikasvattajat ovat käyttäneet sivuilta löytyvää materiaalia ja tietoa lukivaikeuksista, niiden tunnistamisesta ja oppimisen tukemisesta.

Hei,
varuksi tämä teksti nyt blogimme kautta eli on tulossa sinne oppimispäiväkirjaan Ekapeli-Eskarista kirjoitetun perään. Myös muutaman korjauksen tein tekstiin, lähetän sen sähköpostin kautta, kuten myös tämän teksitn - jos onnistun...
t. Kati


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

"Ei digi tapa ja MOOCiin ei huku"



http://distanssi.metropolia.fi/wp-content/uploads/2014/08/MOOCiin_menev%C3%A4_nuorisoty%C3%B6.pdf#page=8

Innostuin tuosta Karin löytämästä Mooc-artikkelista "MOOCiin menevä nuorisotyö. Joustava etäopetus digitaalisen työotteen vahvistajana". Kyseinen mikrokirja käsittelee sitä, miten etäopetuksen (mooc) keinoin voidaan vahvistaa nuorisotyöntekijöiden digitaalisia taitoja ja työotetta ja millaisia sisältöjä tällaisen opetuksen tulisi käsitellä.

Nuorille netin käyttö on jokapäiväistä ja helppoa, mutta miten nuorisotyöntekijät pysyvät vauhdissa mukana ja vastaavat nuorten haasteeseen ottaa netti myös kohtaamisessa mukaan. Netin kautta tiedottaminen, markkinointi ja yhteydenpito ovat usein jo nuorten kanssa käytössä. Ajatuksena on, että myös niille nuorille mahdollistuu keskustelu ja osallistuminen, joita muuten ei nuorisotyö tavoita. Uudempia mobiilisovellutuksia ja mediapalveluja käytetään vielä huomattavan vähän. Aktiivisena pysyminen vaatii nuorisotyöntekijöiltä jatkuvaa netti- ja teknologiaosaamisen kehittämistä, tietojen ja taitojen päivittämistä. Moocit voisivat olla vastaus oman osaamisen vahvistamiseen ja mahdollistaisivat joustavan etäopiskelun ajasta ja paikasta riippumatta.

Netin hyödyntäminen toiminnallisella tasolla, esimerkiksi ryhmä- ja osallisuustoiminnassa, on vielä vähäistä nuorisotyössä. Digitaalisten pelien ja nuorisotyöntekijän ammatillinen osaaminen sosiaalisessa mediassa ovat myös hyödyntämättä nuorisotyön välineenä. Poliisi näkyy sosiaalisessa mediassa aktiivisesti, nuorisotyö ei?!

Humanistisen alan Moocit tuntuvat haastavimmilta lähinnä avointen tenttikysymysten tarkastamisen vuoksi, näissä koneellisen tarkastamisen hyödyntäminen on mutkikkaampaa. Vastauksena voi olla toiminnallisten tehtävien käyttö verkkoympäristössä. Courserassa arviointi perustuu esimerkiksi useaan eri arviointityökaluun. Vertaistyöskentelynä voidaan velvoittaa jokainen osallistuja arvioimaan ja korjaamaan toisten opiskelijoiden tenttejä ja lopulliseksi arvosanaksi tulee näiden keskiarvo. Vertaisarvioinnin hyötyjä on myös opiskelijan mahdollisuus oppia kanssaopiskelijan tekstistä.

Kansainvälisesti katsottuna Moocien uusi anti perustuu pitkälti kurssien avoimuuteen ja toisaalta massiivisuuteen sekä tietysti taloudellisuuteen. Suomessa avoimuus ja maksuttomuus eivät ole uutta. Mutta esim. USA:n huippuyliopistoihin ovat tähän asti päässeet vain harvat, nyt Moocien kautta mukaan voivat ilmoittautua kaikki halukkaat. Resurssihyödyn halutaan näkyvän erityisesti vaativampien tehtävien mahdollistamisena, jolloin eteneminen ja huippuopinnot tarvitsevat yksilöllisempää ohjausta. Peruskurssit voidaan hyvin toteuttaa Moocina lisäämällä esimerkiksi koulutuksellista yhteistyötä.

Voiko Moocit sitten tuhota täysin oppilaitoskeskeisyyden opiskelussa? Tällä hetkellä katsotaan, että edelleen tarvitaan läsnä olevaa vuorovaikutusta ja opettajan ja oppilaiden välisiä oppimiskeskusteluja. Lisäksi työnantajat edellyttävät vielä tiettyjä virallisia tutkintosuorituksia tiettyihin ammatteihin, eikä pelkkä kurssitasoinen suorittaminen riitä. Myös lain sana määrittää monien ammattien kelpoisuudet ja pätevyydet. Toisaalla tutkintojen merkitys on vähentymässä ja ratkaisevaa työnantajalle voivat olla osaaminen ja portfoliot. Muita uhkakuvia ovat oppilaitokset, jotka kokoavat kurssinsa pelkistä Moocista tai keskittyvät vain olennaisen osaamisen kehittämiseen. Omaehtoinen opiskelu ja tiedonhankinnan helppous ovat kuitenkin lisänneet nuorison keskuudessa ajatusta, että he pärjäävät kyvyillään hankkia tietoa ja osaamista eivätkä viralliset tutkinnot ole enää heille elinehto tai määritä heitä yhteiskunnan toimijoina.  

Lasten ja nuorten teknologialukutaidon ja -kasvatuksen osaajista on tällä hetkellä suuri pula. Ennusteet viittaavat jatkuvaan teknologiaosaamisen kasvuvaatimukseen, kun taas tilastot näyttävät nuorten tietoteknisten taitojen heikentyneen jo usean vuoden ajan Suomessa. Naiivisti on oletettu, että lapsi tai nuori oppii itsestään näitä taitoja. Vastuu on jätetty nuorille itselleen. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen on uusien perusopetuksen ja esiopetuksen opetussuunnitelmien (OPS 2016) yksi laaja-alaisen osaamisen tavoitteista. Niiden osaaminen on tärkeä kansalaistaito. 

 

katso myös:
Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus 2014. Tietotekniikan oppiminen on arpapeliä.
http://www.tieke.fi/pages/viewpage.action?pageld=33685847

Turun yliopisto 2014. Nuorten ICT-taidoissa hälyttäviä eroja.
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Nuorten-ICT-taidoissa-halyyttavia-eroja.aspx

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
http://www.oph.fi/ops2016

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
http://www.oph.fi/ops2016

MOOC ja varhaiskasvatus


Varsin vähän on suomenkielistä MOOC aineistoa varhaiskasvatukseen liitettynä. Yhden artikkelin löysin liittyen opiskelijoiden kokemuksiin moderneissa etäoppimisympäristöissä.
Artikkeli käsitteli MOOC kurssia Media varhaiskasvatuksessa (5 op) Laurea ammattikorkeakoulussa. Opiskelija  kuvaa lyhyesti kurssin sisältöä, koulutuskokemusta ja arvioi kurssimateriaalia sekä opetustapaa. Itse innostuin sen verran, että etsin Laurean sivuilta löytyisikö kevääksi vastaavaa, ei löytynyt. Syksyn opinto-opas ilmestyy toukokuussa.

Toiseen mielenkiintoiseen MOOC kurssiin törmäsin Tampereen kaupungin eVarikon omilla face sivuilla
iPad opettajan työvälineenä –MOOCin järjestää Espoon TVT-kouluttajat 22.1-5.3.2015. Kurssi on tarkoitettu kaikille opettajille ja se on maksuton. MOOC:in sisältönä on suunnitella opetuskokonaisuus iPadin avulla tutustumalla erilaisiin sovelluksiin kuten Numbers, Pages, Popplet, Keynote, Book Creator, Kamera ja iMovie. Kurssin tavoitteena on saada itselle työvälineeksi iPad oppimisympäristö, jota voi käyttää oppilaiden kanssa.

Vaikka en MOOC kurssia itselleni nyt löytänytkään, löysin Niilo Mäki -instituutista OPH: Sosiaalisten taitojen ja motivaatiotekijöiden tukeminen esi- ja alkuopetuksessa (1op) koulutuksen, joka toteutetaan verkkoluentotallenteen kautta 9.-22.3.2015. Koulutuksen sisältönä on sosiaalisen kompetenssin rakentuminen ryhmässä, minäkuvan, työskentelytapojen ja kiinnostuksen yhteys oppimiseen sekä vuorovaikutuksen laadun yhteys sosiaaliseen kompetenssiin ja motivaatioon,

Ilmoittauduin tähän opetustehtävissä oleville maksuttomaan koulutukseen mielenkiinnosta suoritettuun toteutustapaan. Itselleni jälleen uusi asia.  

tiistai 10. helmikuuta 2015

Ohjelmien käyttö


Kurssi on innoittanut minua kokeilemaan erilaisia ohjelmia ja sovelluksia. Haaste on varata aikaa ohjelman tutustumiseen. Kun oppii käyttämään ohjelmaa alustavasti ja tekee esim. tentin tai tiedoston saa kulutettu atoisen mokoman aikaa. Lopulta ei voi tietää onko onnistunut tallentamaan tuotoksensa. Eilen esimerkiksi tein Kahoot.it Etiikkaa käsittelevän tentin. Aikaa kului useita tunteja ja lopulta en tenttiä mistään löytänyt. Sammutin, avasin, etsein ja vaihdoin tietoja ja lopulta Etiikan tentti ilmeistyi käytettäväksi ja sain vielä kokeilijan tentille - toimii. Dashboardia olen myös opetellut hallitsemaa sekä qr -koodeihin yrittänyt perehtyä, mutta se on vielä vaiheessa. Moodlessa toimivia erilaisia alustoja olen myös tarkastellut sillä silmällä, mitä voisi käyttää sovelletusti hyödykseen ainaisten liitetiedostojen ja tehtäväpalautusten sijasta. Tentti alusta mm vaikutti mielenkiintoiselta. Mutta kaikissa ohjelmissa ja niiden hyödyntämisessä haasteena on kyselyn tai tentin muokkaaminen sovellukseen sopivaksi. Kuitenkin pitäää huomioida että tärkeintä on saada tentin tai tehtävän kautta opiskelijan oppiminen ja osaaminen näkyviin eikä vain kikkailla teknisillä laitteilla.

Tutustuminen Demolaan

Menemme perjantaina 13.2. Klo 12 tutustumaan Demolaan. Etukäteen kohteeseen voi tutustua sivustolla 

Marjo



Tutustumiskäynti

Paikkana Demola vaikuttaa mielenkiintoiselta siinäkin mielessä, ettei yhtään tiedä mitä kaikkea se voi olla. Mitä se voi tarjota opetukseen tai mikä herättää kiinnostuksen on aina mielenkiintoista.
Eveliina

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kokeile pääministeripeliä


Hauska peli yhteiskuntaoppiin ja meille muille ihan vaan huviksi:pääministeripeli löytyy osoitteesta: rohkeasuomi.fi/visat/paaministeripeli/

Voi kokeilla poliittisten päätösten tekemistä ja sitä millaisia vaikututksia sillä on maan tulevaisuuteen ja kansalaisten elämään. Pelin saa myös Android tai iOS-sovelluksena.

Samasta osoitteesta löytyy myös verotietovisa ja verolaskuri.

Marjo
MOOC -tutkimusta

Valitsin artikkelin Connectivist learning environments: Massive open online courses, jonka on kirjoittanut J. Cabiria, Ph.D . Artikkeli on ilmestynyt vuonna 2012.

Artikkeli  tarkastelee konnektivismia  ja Mooc -ilmiötä ja asioita, joita  Mooceissa pitää kehittää, että niistä tulee varteenotettavia ja toteuttamiskelpoisia oppimisen vaihtoehtoja.

Artikkelissa puhutaan tiedon puoliintumisajasta. Tieto vanhenee yhä lyhyemmässä ajassa samanaikaisesti kun uuden tiedon määrä kaksinkertaistuu aina puolentoistavuoden sisällä. Saa todella miettiä mitä ja miten on relevanttia opettaa.

Samoin oppimisen lähestymistavat tulevat mietintään. Behaviorismi, kognitivismi ja kostruktivismi soveltuvat soveltuvat lineaariseen oppimiseen, jossa tietoyhteydet ovat rajallisia. Tarvittaisiin uutta oppimisen paradigmaa, joka soveltuu kasvavan, fluidin ja verkottuneen tiedon oppimiseen.

Artikkeli tarjoaa konnektivismia oppimisen uudeksi paradigmaksi. Konnektivismissa käsitetään tieto fluidiksi, eri paikoissa olevaksi ja epäorganisoitumattomaksi. Oppija tarvitsee ensinnäkin tietoa siitä, miten löytää tietoa tehokkaasti, tunnistaa mikä on relevanttia, osata tallentaa tietoa ja minkä merkityksen hän tiedolle antaa. Siemens on kehittänyt konnektivismin periaatteet, jotka artikkelissa käydään läpi.

MOOC:t voidaan nähdä keinona vaikuttaa tiedon ylikuormitukseen, vastata opiskelijoiden tarpeisiin relevanteista oppimiskokemuksista ja vähentää sekä opiskelijoiden, että oppilaistosten kustannuksia. Verkko-oppimisympäristössä opiskelijoiden määrää rajoittaa vain teknologian kapasiteetti ja kustannukset. Artikkelissa käydään läpi MOOC-kurssien periaatteita, sitä miten se toimii, sen etuja ja myös sen rakentumiseen liittyviä yksityiskohtia. Myös esimerkkejä toteutetuista MOOC-kursseista tuodaan esille. Artikkelissa esitetään huomioita ja kritiikkiä MOOC-kursseista. Muunmuassa huomiodaan se, että tietotekniset taidot ja se, että suurin osa kursseista on englanninkielisiä rajaa osallistujia.

Artikkeli oli mielenkiintoinen tietopaketti, mutta ei tuonut paljoakaan lisätietoa luennoilla saatuun tietoon. Konnektivismi oppimisen paradigmana oli itselleni uutta tietoa. Ilkka Olander avaa konnektivismia blogissaan mm. näin: "...oppiminen tapahtuu tehokkaimmin osana sosiaalista verkostoa. Tieto on jakautunut verkostoihin, ja oppimista tapahtuu erityisesti niiden "solmukohtien" kytkeytyessä toisiinsa."(kts. sometek.fi/verkostojen-aikakausi-konnektivismi-ja-kytkeytynyt-oppiminen/)

Marjo

lauantai 7. helmikuuta 2015

Tutustuminen oppimispeliin: Ekapeli Eskari

Tutustuttavaksi oppimispeliksi valitsimme Ekapelien Eskarin, joka löytyy osoitteesta https://ekapeli.lukimat.fi/. Pelin pelaaminen vaatii koneelta yhteensopivan Javan. Mikäli haluaa saavutusten olevan käytössä myös muilla tietokoneilla, voi peliin rekisteröityä. Ekapeleistä on ilmeisesti tulossa myös iPad versio, mutta ainakaan vielä se ei ole jaossa. Androidille sen sijaan on beta-versio saatavilla

Eskari-pelissa äänteitä yhdistetään kirjaimiin. Palkintona oppilaalle on virtuaalisia tarroja, joita voi liimata virtuaaliseen tarrakirjaan. Äänteiden yhdistämisessä näytti olevan kahden tyyppisiä tehtäviä:
  1. Tehtävä, jossa ruudulla näkyi kaikki aakkoset, ja oppilas valitsi äännettä vastaavan kirjaimen. Vasta koko tehtävän jälkeen selvisi, miten hyvin tehtävä meni. 
  2. Muut tehtävät olivat sellaisia, joissa ruudulla oli vaihteleva määrä kirjaimia, joista oppilas valitsee äänettä vastaavan. Tietokone kertoo, oliko valinta oikea. 
Tämän lisäksi Eskari-pelissä on tarinasanakirja, jossa voi ruudulta seurata tietokoneen lukemaa tavutettua tekstiä. -Kari

Lapset ovat näppäriä pelien ja ohjelmien käytössä. Selkeä kokonaisuus kuvallisesti, ääni terävää ja selkeää. Lyhyellä ajalla oppii toimimaan ohjelmassa, mutta silti jäin miettimään tuliko tarinakirja kuvioon sekoittamaan hyvin etenevää kirjainharjoitusta. Pelissä toimiva tarrajärjestelmä varmasti aktivoi lapsen tekemään lisää harjoituksia. Mitä enemmän tietää sen suurempi valikoima tarroja, mutta miksei niitä kaikkia tarroja saanut, vai enkö osannut vain valita niitä kaikkia?
Jos jokaisella lapsella on kone ja mahdollisuus tehdä omaa peliä, voidaan tulokset säilyttää mutta tarvitaan kirjautuminen ja se mietitytti minua kovasti. Pitääkö lasten jo kirjautua ohjelmiin? Omalla koneella jokainen voi edetä omaa tahtia ja nauttia postiivisesta palautteesta sitä mukaan kun peli etenee.  - Eveliina -

Marjo: Ekapeli Eskari on Niilo Mäki Instituutin erityispedagogisiin tarkoituksiin kehitettyjä oppimispelejä. Ekapelin tavoitteena on oppia kirjain-äänne -vastaavuutta. Kun Ekapeli Eskari sujuu helposti lapsi voi siirtyä pelaamaan muita Niilo Mäki Instituutin pelejä: esim. Ekapeli lukemista tai sujuvuutta.

Perheessämme on kokemusta Ekapelien pelaamisesta. Kaksi lastamme on pelannut sekä Ekapeli Eskaria, että muita Ekapelejä. Olen myös käyttänyt Ekapeli Eskaria päiväkodin esikoululaisten ryhmässä. Päiväkodissa, jossa olin, oli kaksi tietokonetta henkilökunnan käyttöön. Toista konetta sai käyttää lasten pelaamiseen. Että pystyin aloittamaan ekapelin käytön, piti koneen asetuksiin tehdä muutoksia, niin että pelin asentaminen koneeseen oli mahdollista.

Lapsi voi pelata kirjautumatta, jos hän pelaaa aina samalla koneella. Kirjautumalla voi pelata esimerkiksiksi koulussa ja kotona, niin että peli jatkuu siitä, mihin on jääty.-Marjo


Lähteitä:
http://blog.edu.turku.fi/molla/2014/04/10/ekapelin-tablet-versio-julkaistaan-syksylla/
http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli/ekapeli-alku

Ekapeli maahanmuuttajasta olen tällä hetkellä kiinnostunut, koska eskarissamme on muutama venäjänkielinen lapsi. En ole vielä muilta kiireiltäni ehtinyt peliä opettajille mainostaa, tai edes kysyä on se heille tuttu ja kenties jo käytössä.
t. Kati

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Näkökulmia yliopiston arviointisääntöön ja sen vaikutuksiin

Tarkastelin Tampereen yliopiston opintojen arviointisäännöstä (http://www.uta.fi/opiskelu/lakitieto/opintojen_arviointisaanto.html) johdettavissa olevia vaatimuksia uusien oppimisymäristöjen käyttämiselle. Oikeastaan kiinnostus kohdistuu lähinnä kahteen kohteen:
  1. Opintojen julkisuus
  2. Opintosuoritusten säilytysvelvollisuus
Opintosuoritusten julkisuudesta arviointisäännön 31 § toteaa, että

"Opiskelijan opintosuoritusta, opinnäytettä lukuun ottamatta, ei saa luovuttaa tai näyttää tieteenalayksikön henkilökuntaan kuulumattomalle eikä muutoinkaan julkistaa ilman asianomaisen opiskelijan lupaa. Opiskelijan henkilöllisyyttä paljastamatta hänen opintosuoritustaan saadaan käyttää opetus- ja tutkimustarkoituksiin sekä opetuksen kehittämiseen.

Seminaarimuotoisessa opetuksessa ja muutoin, kun oppiminen sitä edellyttää, opiskelijan opintosuoritus voidaan esittää ja luovuttaa toisille samaan opetukseen osallistuville opiskelijoille 1 momentin estämättä."

Tulkitsisin tätä siten, että opiskelijan ei voida edellyttää tekevän opintosuoritusta siten, että se olisi muiden kuin samaan opetukseen osallistuvien opiskelijoiden saatavilla. Tämä saattaa luoda haasteita käytännön toteutukselle. Esimerkiksi opiskelijan tuottaman videon jakaminen vaikka YouTubessa vain tietylle rajatulle ryhmälle on paljon hankalampi toteuttaa, kuin kaikille julkisen videon. Sama pätee vaikkapa julkisten blogi-alustojen käyttämiseen. Nähdäkseni opetusta suunniteltaessa pitäisikin ottaa huomioon se, että välttämättä kaikki osallistujat eivät halua mitään tuotoksiaan julkaistavan internetissä. Omakohtaisesti minulle riittää se, että omalla nimelläni en julkisesti internettiin opiskelutuotoksiani jaa. Kuitenkin jollakin saattaa olla tiukempi linja: välttämättä kaikki eivät halua mitään tuoksiaan jakaa. Tämä on sinällään aivan ymmärrettävää, koska osa internetissä olevista palveluista on käyttöehdoiltaan hankalia. Saattaa esimerkiksi olla niin, että jos valokuvan lataa johonkin palveluun, niin samalla luovuttaa ko. palvelulle kuvan tekijänoikeudet.

Toinen mielenkiintoinen kohta liittyy 36 § kohteen "Opintosuoritusten säilytysvelvollisuus", josta arviointisääntö toteaa, että:

"Opintosuoritukset sekä niihin liittyvät tehtävänannot on säilytettävä kuuden kuukauden ajan tulosten julkistamisesta lukien. Opiskelijalla on oikeus omalla kustannuksellaan saada jäljennös opintosuorituksestaan."

Jos opetuksessa käytetään erinäisiä internetistä löytyviä ilmaisia palveluita, niin välttämättä ei ole itsestään selvää, että materiaali on siellä vielä 6kk jälkeen saatavissa. Tästä syystä ainakin omassa organisaatiossani opintosuoritukset pitäisi esimerkiksi palauttaa oppilaitoksen omassa hallinnassa olevaan oppimisympäristöön (Moodle).

Tämän lisäksi henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta ongelmallisia saattavat olla palvelut, jotka tallentavat tiedot EU / ETA -alueen ulkopuolelle. Yhdysvaltoihin sijoittuneiden organisaatioiden osalta Safe Harbor -järjestelmä on luotu tietosuojamääräyksien noudattamisperiaatteiksi (kts. esim. http://www.tietosuoja.fi/fi/index/rekisterinpitajalle/ilmoitusvelvollisuus/henkilotietojenulkomailleluovutus.html)