Kurssin nimi Muuttuvat oppimisympäristöt johti minua harhaan kurssin sisältöön nähden, sillä olin lähtenyt hakemaan tietoa ennen kaikkea kokonaisvaltaisemmasta fyysisestä ja pedagogisesta oppimisympäristöjen muutoksesta kuin pelkästään tietoteknisistä laitteista ja ohjelmista. Katson kuitenkin saaneeni ensimmäistä kertaa, aloitettuani opiskelun viime syksynä, täysin uutta ja mielenkiintoista tietoa vietäväksi työelämään samalla kun sain kokemuksen Twitteristä, Padletista, Bloggerista ja niin monesta muusta itselleni vieraasta tietoteknisestä käsitteestä.
Toimittuani varhaiskasvatuksen piirissä usealla eri vuosikymmenellä, olen saanut nähdä ja kokea myös muunlaisen oppimisympäristökäsityksen muutoksen kuin pelkän tietotekniikan tulemisen. Oppimisympäristöjen muutos päivähoidossa on ollut merkittävää ja mielenkiintoista niin lapsen näkökulmasta (lapsen osallistaminen, pedagogiikka) kuin työntekijöiden työhyvinvoinnin näkökulmasta (työergonomia). Myös päiväkotien suunnittelussa on käännetty lehteä ja katse on siirtynyt lasten matalista kalusteista muunneltaviin tiloihin. Koska muutos myös koulurakentamisessa ja työelämässä ympäristön viihtyvyyden ja toimivuuden parantamiseksi on suuren huomion kohteena, tuntui oudolta, että luennolla ei käsitelty näitä alueita lainkaan ja että huomio oli yksinomaan tietokoneohjelmissa ja -peleissä.
MOOCit, TEKNOLOGIA JA VARHAISKASVATUS
Mietin voidaanko Moocilla, massiivisilla avoimilla verkkokursseilla täydennyskouluttaa myös pienten lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia? Paljon puhutaan teknologian sivuuttavan vähitellen alan kuin alan, mutta oikeasti, tavoittaako se koko laajuudessaan varhaiskasvatuksen? Tai missä laajuudessa? Lastenhoitajana voidaan käyttää valvontakameraa takaamaan lapsen turvallisuuden ja seuraamaan missä tämä liikkuu. Itse kaipaisin esimerkiksi päiväkodin pihaan valvontalaitteet, joista voisi tarkistaan esimerkikis pihalla tapahtuneita lasten tapaturmatilanteita yhdessä vanhempien kanssa (tälle olisi ollut käyttöä tällä viikolla, kun kaksi perhettä syyttelivät keskenään kumman lapsi tappelun aloitti, eikä tapauksella ollut aikuista silminnäkijänä!?). Vuorovaikutusta voidaan lisätä videoneuvottelulaittein esimerkiksi työssä käyvän vanhemman läsnäolo/ saavutettavuus pitkän hoitopäivän aikana on jo nyt mahdollista (ei kuitenkaan käytössä) nettikameran avulla, jolloin päivähoidossa oleva lapsi voisi halutessaan kivuta tietokoneelle ja ottaa itse tai hoitajan avulla kuvayhteyden vanhempaansa. Mutta hoiva, läheisyys, auttavat kädet ja syli, ihmiskosketus, tunteiden oppiminen ja mallittaminen opitaan vain elävässä vuorovaikutuksessa (ei aina edes tietoisesti) ja kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa.
Suomenkielistä MOOC aineistoa on vaikea löytää. Vaikka en MOOC kurssia itselleni nyt löytänytkään, löysin Niilo Mäki Instituutista OPH: Sosiaalisten taitojen ja motivaatiotekijöiden tukeminen esi- ja alkuopetuksessa (1op) koulutuksen, joka toteutetaan verkkoluentotallenteen kautta 9.-22.3.2015. Koulutuksen sisältönä on sosiaalisen kompetenssin rakentuminen ryhmässä, minäkuvan, työskentelytapojen ja kiinnostuksen yhteys oppimiseen sekä vuorovaikutuksen laadun yhteys sosiaaliseen kompetenssiin ja motivaatioon. Ilmoittauduin tähän opetustehtävissä oleville maksuttomaan koulutukseen mielenkiinnosta suoritettuun toteutustapaan. Itselleni jälleen uusi asia.
Kommentteja NMI:n kurssista: Toimii! Voin hyvin kuvitella, että verkkokurssilla pystytään erinomaisesti kouluttamaan ja erityisesti täydennyskouluttamaan varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Esi- ja alkuopetukseen tarkoitettu kurssi sosiaalisten taitojen ja motivaatiotekijöiden tukemisesta oli hyvin järjestetty kokonaisuus. Kaksi 2 tunnin luentoa oli kuunneltavissa oman ajan puitteissa ja opiskelijoiden kommentit elävöittivät opettajan luentoa. Materiaalit olivat erinomaiset ja saattoi halutessaan tulostaa omakseen. Löysin materiaalista hyvää ja ajankohtaista tietoa päiväkotini esiopetukseen tukemaan heidän haastavia oppimistilanteitaan ja lapsiryhmien sosiaalisten taitojen harjoittelua. Kurssilla oli 74 osallistujaa, joista vain 3 Tampereelta. Oli kuitenkin mukava huomata, että me kaikki kolme tunsimme toisemme ja työskentelemme lisäksi saman tiimin alueella, joten voimme yhdessä nostaa mielenkiintoisimmat asiat muiden alueemme lastentarhanopettajien tietoisuuteen. Vähäinen tamperelaisten lastentarhanopettajien määrä saattaa kertoa myös siitä, ettei ilmaiset verkkokurssit ole vielä saavuttaneet varhaiskasvatuksen kenttäväkeä, olihan itsekin ensimmäistä kertaa liikkeellä ja vain siksi, että se liittyi tähän käymääni yliopiston kurssiin.
Kommentteja NMI:n kurssista: Toimii! Voin hyvin kuvitella, että verkkokurssilla pystytään erinomaisesti kouluttamaan ja erityisesti täydennyskouluttamaan varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Esi- ja alkuopetukseen tarkoitettu kurssi sosiaalisten taitojen ja motivaatiotekijöiden tukemisesta oli hyvin järjestetty kokonaisuus. Kaksi 2 tunnin luentoa oli kuunneltavissa oman ajan puitteissa ja opiskelijoiden kommentit elävöittivät opettajan luentoa. Materiaalit olivat erinomaiset ja saattoi halutessaan tulostaa omakseen. Löysin materiaalista hyvää ja ajankohtaista tietoa päiväkotini esiopetukseen tukemaan heidän haastavia oppimistilanteitaan ja lapsiryhmien sosiaalisten taitojen harjoittelua. Kurssilla oli 74 osallistujaa, joista vain 3 Tampereelta. Oli kuitenkin mukava huomata, että me kaikki kolme tunsimme toisemme ja työskentelemme lisäksi saman tiimin alueella, joten voimme yhdessä nostaa mielenkiintoisimmat asiat muiden alueemme lastentarhanopettajien tietoisuuteen. Vähäinen tamperelaisten lastentarhanopettajien määrä saattaa kertoa myös siitä, ettei ilmaiset verkkokurssit ole vielä saavuttaneet varhaiskasvatuksen kenttäväkeä, olihan itsekin ensimmäistä kertaa liikkeellä ja vain siksi, että se liittyi tähän käymääni yliopiston kurssiin.
TIETOTEKNIIKKATAIDOT
Ongelmaksi on muodostunut opettajien taidot ja puutteet tietoteknisten taitojen välittäjinä. Tämä näkyy varhaiskasvatuksesta yliopisto-opetukseen. Itse varhaiskasvatuksen toimijana olen juuri rekrytoimassa päiväkotiini mediakasvatusosaavia lähihoitajia. Hakemuksissa reilu puolet ilmoittaa ICT-taitonsa hyviksi tai erinomaisiksi, kuitenkaan yksikään ei nosta esille miten käyttäisi taitojaan lasten opettamisessa? Taitovalikoima jää käytössä olevien läsnäolo-, ruokatilaus-, henkilöstöhallinnon jne. järjestelmien osaamiseen tai yleisiin sähköposti, Facebook, Twitter ym. vapaa-ajan viettoon liittyviin käyttöohjelmiin. Lastenopetusohjelmat, -pelit tai animaation tekotaidot eivät ilmene yhdeltäkään 470 hakemuksesta? Olin järkyttynyt. Toisaalta myös syksyllä aloitettu yliopisto-opetus on saanut minut ihmettelemään mm. EDU:n luokissa olevia älytauluja, koska yksikään opettaja ei ole niitä käyttänyt. Yhdelle tunnille opettaja toi tabletit kaikille käytettäviksi, siinä kaikki. Ja myönsi tekevänsä sen ensimmäistä kertaa! Tosin hän on sijaisopettaja, vakituiset eivät ole sen vertaakaan olleet kiinnostuneita tablettien käytöstä opetuksessa. Jo 4-5 vuotta opiskelleilta luokanopettaja- ja varhaiskasvatuksen opiskelijoilta olen kysynyt myös käytettävistä opetusvälineistä ja vastaus on ollut omani kaltainen. Kukaan ei käytä opetuksessa älytaulua eikä tabletteja, useimmat heistä kuulivat salkullisesta tabletteja samaan aikaan kanssani. Jos kaikki uuden tietotekniikan oppiminen jätetään opettajan omaehtoisuuden varaan, ei ole ihme, että opettajat eivät taitojaan päivitä eikä nykypäivän lapset ja nuoret saa tarvitsemaansa tietoteknistä opetusta ja kasvatusta.
LUENNOT JA PIENRYHMÄTYÖSKENTELY
Luennoista parhaiten mieleen jäi Twitter ja Padlet kokeilut. Ensimmäinen kerta eläessäni kun iso luentosali toimi vuorovaikutteisesti ja nimenomaan noiden ohjelmien myötävaikutuksesta. Hyvä kokemus, hyvä kokemus! Hyvä kokemus oli myös varsin satunnainen pienryhmiin jako ja uudet tuttavuudet, sopiva sekoitus osaamista ja osaamattomuutta - sain osaamattomana aitoa tukea osaajilta, kärsivällisyydestä suuri kiitos ryhmälleni!
Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti